Muodin historiaa

Mandi paperinukke edustaa pelkistettyä 1920-luvun muotia.

Pelkistetty 1920-luvun muoti

Naisten entistä tasa-arvoisempi asema yhteiskunnassa ja aktiivisempi rooli työelämässä heijastuivat myös muodissa, joka oli pelkistettyä ja käytännöllistä. Uusi muoti suosi kevyitä kankaita, väljiä leikkauksia ja yksinkertaisia malleja. Hame lyheni tavoittaen vuosikymmenen puolivälissä jo polven. Siluetti oli hoikka ja suora, vyötärön laskeutuessa lantiolle. Myös alusasut, kuten suositut paitahousut, suunniteltiin naisellisia muotoja korostamattomiksi. Hameen lyhentyessä katseet kohdistuivat sääriin, jotka verhottiin ihonvärisiin tekosilkkisukkiin. Tyylin täydensivät poikki- tai T-hihnalliset sirot jalkineet, kainalossa kannettava hihnaton kirjekuorilaukku ja syvälle päähän painettu kellohattu.

 

Helmi paperinukke edustaa hienostunutta 1930-luvun muotia.

Hienostunut 1930-luvun muoti

1930-luvulle tultaessa muoti pehmeni hieman ja muuttui naisellisemmaksi. Siluetti oli yhä kapea, mutta vyötärö nousi takaisin omalle paikalleen, ja rintojen ja lantion kevyt kaari sai näkyä. Helma piteni ulottuen päivällä puoleen sääreen ja illalla nilkkoihin. Hame oli lantiolta vartalonmyötäinen leveten vasta helmasta ja se leikattiin mielellään kankaasta vinoon, jolloin saavutettiin paras laskeutuvuus. Tavoiteltu solakkuus saavutettiin kumikankaisen korsetin avulla. Mielenkiintoa pukuihin toivat runsaat yksityiskohdat, kuten koristeelliset napit, leveät vyöt, suuret solmukkeet ja kaulukset. Hattumuoti oli vaihtelevaa ja mallit pukevia, samoin kenkävalikoima monipuolistui. Eriväristä nahkaa yhdisteltiin jalkineissa taidokkaasti.

 

 Katri paperinukke edustaa käytännöllistä 1940-luvun muotia.

Käytännöllinen 1940-luvun muoti

1940-luvun alkupuolella muodin yleisilme oli hieman kulmikas ja aikaisempaa kovempi. Siluetti oli hoikka, vyötärö kapea mutta hartialinja sen sijaan korostetun leveä. Väljyyttä polvipituiseen hameeseen toivat poimutukset, laskokset tai loiva kelloleikkaus. Sodan synnyttämä materiaalipula pakotti kankaiden säännöstelyyn, ja kotirintamalla oli turvauduttava kekseliäisyyteen tyylikkyyden takaamiseksi. Pakon sanelemaa muotia olivat niin puupohjaiset paperikangaskengät kuin tuohesta punottu käsilaukkukin. Myös selluloosaan pohjaavista tekokuiduista, sillasta ja säteristä, valmistettiin vaatteita, mutta huonolaatuisina ne saivat nopeasti korvikekankaan maineen. Tekstiili- ja jalkinepula helpottui vasta 1950-luvulla.

 

Iiris edustaa naisellista 1950-luvun muotia.

Naisellinen 1950-luvun muoti

Ankaran sota-ajan jälkeen tuntui sukupuolten perinteinen roolijako houkuttelevan tutulta ja turvalliselta. 1950-luvun muodin avainsana olikin naisellisuus. Pohjepituiset hameet olivat joko kynämäisen kapeita tai kellomaisen leveitä, vyötärö oli korostetun kapea, miehusta tyköistuva ja povea korostava. Tavoiteltu tiimalasisiluetti saavutettiin korsetilla ja topatuilla rintaliiveillä. Hameiden helmaa kohottivat poimutetut nailonalushameet. Synteettinen kuitu nailon sopikin hyvin juuri alusvaatteiden ja sukkien materiaaliksi. Asusteet olivat pieniä ja siroja. Kenkämuoti kulki kohti terävämpää kärkeä ja kapeampaa korkoa, jonka huipentuma vuosikymmenen lopulla oli pahamaineinen naulakorko.



Lasse paperinukke edustaa tyylikästä 1950-luvun miesten muotia. Tyylikäs 1950-luvun miesten muoti

Miesten muodissa muutokset näkyivät maltillisemmin. 1940-luvun sotilaallinen tyyli haluttiin kuitenkin jättää taakse. Puvuissa linjat pehmenivät hieman, ja ruskean värin suosio lisääntyi harmaan kustannuksella. Työssä ja kodin ulkopuolella käytettiin pukua, kesällä vaaleaa ja kevyttä, talvella tummaa ja lämmintä. Myös yhdistelmäpuvun suosio arkipukuna kasvoi. Vapaa-aikaan kuuluivat neuleet, työ- ja urheilupusakat sekä kesällä lyhythihaiset trikoopaidat, joita käytettiin ilman solmiota, mutta ehdottomasti vain lomalaitumilla. Arkikengät olivat tukevia ja paksupohjaisia. Asusteista tärkein oli hattu, joka yleensä oli huopaa. Muita materiaaleja olivat kesähatuissa erilaiset punokset ja talvilakeissa turkis.

 

 

Viola paperinukke edustaa tyttömäistä 1960-luvun muotia. Tyttömäinen 1960-luvun muoti 

Muodin yleisilme 1960-luvulla oli huomattavasti nuorekkaampi kuin edellisellä vuosikymmenellä. Naisellisen eleganssin korvasi siro tyttömäisyys. Vuosikymmenen puolivälissä siluetti oli lyhyt, joko suora kevyesti vartaloa myötäilevä tai loivasti alas levenevä. Lyhyiden hameiden luomaa hätkähdyttävää vaikutelmaa tasapainottivat usein peittävät sukkahousut tai polvisukat, joita käyttivät pikkutyttöjen ohella myös isommat tytöt. Saappaat tulivat muotiin, sekä pohjepituisina että pitkävartisina versioina, ja housupuku hyväksyttiin vähitellen katuasuksi. Valkoisen, beigen ja mustan rinnalla suosiossa olivat kirkkaat värit sekä kullan- ja hopeanhohtoiset kankaat. Vuosikymmenen kuluessa kenkien kärjet pyöristyivät ja korot mataloituivat.

 

Eerik paperinukke edustaa nuorekasta 1960-luvun miesten muotia.

Nuorekas 1960-luvun miesten muoti

Myös miesten muotia leimasi 1960-luvulla nuorekkuus ja vapautuminen tiukasta muodollisuudesta. Väriyhdistelmät olivat entistä vapaampia ja vaihtelevampia. Puvuissa yleislinja oli solakka, ja hartialinja luonnollinen. Housun lahkeet ja takin kauluskäänteet olivat kapeahkot. Takki saattoi olla myös kaulukseton tai pystykauluksin varustettu. Synteettisten kankaiden käyttö yleistyi, ja nailonpaitojen rinnalle jokamiehen vaatekaappiin ilmestyivät teryleenipuvut. Myös mokka- ja nahkavaatteiden suosio lisääntyi uusien värien ja pehmeiden laatujen myötä. Vuosikymmenen suosikkipäähine oli lippalakki, jonka reipas nuorimies saattoi yhdistää poolopaitaan ja vakosamettitakkiin. Kengät olivat ohutpohjaisia ja linjakkaita.

 

Tuotteet | Palvelut